Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Avraam lähti Mamren pyhäs mečikös Negevah da azetui elämäh Kadesan da Suran välih, sit häi siirdyi Gerarah.2 Häi sanoi Sarrua, omua akkua, sizärekse. [Häi varai sanuo händy akakse, gu linnan eläjät ei tapettas händy akan täh.] Geraran suari Avimeleh käski tuvva Sarran hänele.
3 No yöl unis Jumal jiäviihes Avimelehale i sanoi: «Sinä kuolet, gu otit ičele tämän naizen. Häi on miehel.»4 A Avimeleh vie ei ehtinyh ni koskie händy. «Ižändy minun», pokoroiččih Avimeleh, «jokse Sinä hävität oigien rahvahan, [kudai ei tiedänyh tädä]?5 Se mies iče sanoi minule, gu naine on hänen sizär! Naine iče sanoi: ‘Häi on minun velli.’ Minä luajiin tämän oman sydämen prostohuos, minun käit on puhtahat.»6 «Da», sanoi unis Jumal, «Minä tiijän, sinä luajiit tämän oman sydämen prostohuos, sikse Minä en andanuh sinule luadie riähkiä Minun ies da yhtyö tämän naizenke.7 A nygöi anna akku järilleh ukole. Häi on sanankandai, häi molihes sinus, i sinä jiät eloh. Tiijä se: gu et kiännytänne akkua ukole, sit nepremenno kuolet, sinä dai kai sinun rodu.»
8 Huondeksel Avimeleh nouzi aijoi, keräi kaikkii dvorčumiehii da saneli heile nämä sanat. Kaikin äijäl pöllästyttih.9 Avimeleh kučui Avraamua da rubei soimuamah händy: «Midä sinä ruavoit meijänke? Midä minä sinule luajiin pahua, gu sinä veit minuu suureh riähkäh, minuu dai kaiken minun tsarstvan? Nenga ei sua ruadua.10 Midä sinä duumaičit, konzu nenga ruavoit?»11 Avraam vastai: «Minä smietiin, gu nämis kohtis ei varata Jumalua da voijah tappua minuu akan täh.12 Da, häi on tovelgi minun sizär, minun tuatan tytär, vai muamo on toine hänel. Häi rodih minule akakse,13 no konzu Jumal käski minule jättiä tuatan koin da lähtie matkah, minä sanoin hänele: ‘Ole moine hyvä, kaikkiel, kunne vai tulemmo, sano, minä olen sinun velli’.»
14 Avimeleh andoi Avraamale [tuhat šekelii hobjua,] lammastu da kozua, lehmiä, orjua, orjunaistu, andoi järilleh Sarran15 da sanoi: «Kai minun mua on sinun ies. Elä kus tahtot.»16 A Sarrale häi sanoi: «Minä annoin sinun vellele tuhat šekelii hobjua. Anna se ozuttau sinun vijattomuon, i sinä piäzet oigiekse kaikkien ies.»
17 Avraam moliihes Jumalale, i Jumal parandi Avimelehan, hänen akan dai orjunaizet, i hyö myös ruvettih suamah lastu.18 Näit Ižändy oli Sarran täh luadinuh lapsensuamattomikse kaikkii naizii Avimelehan talois.
Глава 20