Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Avraam oli jo ylen vahnu, i Ižändy oli kaikes hyvitännyh händy.2 Avraam sanoi omale käskyläzele, kaiken hänen taloin kaččojale, kudai pidi huolen kaikis hänen elolois: «Kosketa minun reitty3 da anna minule sana Ižändän, taivahan dai muan Jumalan kauti, gu et ota minun poijale [Isakale] mučoidu hanaanalazien tyttäris, kudamien keskes minä elän,4 a menet minun muah, minun omahizien luo, [minun rovun luo] da tuot [siepäi] mučoin minun poijale Isakale.»5 Käskyläine kyzyi: «A ku tyttö ei tahtone lähtie minunke tänne? Pidäygo minul sit vediä sinun poigua sih muah, kuspäi sinä tulit?»6 «Ei, sidä ei pie ruadua nikonzu! Ei pie vediä poigua sinne», sanoi Avraam.7 «Ižändy, taivahan Jumal [dai muan Jumal], kudai toi minuu omas muaspäi tänne i pagizi minunke i andoi sanan, sanoi: ‘[Sinule da] sinun jälgeläzile annan tämän muan.’ Häi Iče työndäy Oman Anhelin sinne sinun iel, i sinä tuot minun poijale [Isakale] mučoin.8 Gu tyttö ei tahtone lähtie sinunke tänne, sinä voit jättiä oman sanan täyttämättäh, no ni mis nimes älä vie minun poigua sinne.»9 Sit käskyläine koskiihes käil oman ižändän Avraaman reitty da andoi moizen sanan.
10 Käskyläine otti oman ižändän karjas kymmene verbl՚uudua, otti kaikenmostu kallistu tavarua da lähti Mesopotamieh, linnah kus eli Nahor.11 Oli ehty, konzu häi azetti omii verbl՚uudoi linnan edeh vezikaivon luo. Täl aijal linnan naizet tullah kaivoh viele.12 Avraaman käskyläine sanoi: «Ižändy, minun ižändän Avraaman Jumal! Ozita minuu tänäpäi, älä hylgiä minun ižändiä Avraamua.13 Vot, minä seizon täs kaivon luo, a linnan tytöt tullah viele.14 Minä sanon yhtele heis: ‘Anna minule vetty juvva sinun kukšinas.’ Gu häi sanonou: ‘Juo. Minä juotan [kylläl] sinun verbl՚uudoigi’, sit häi on se, kuduan Sinä valličit mučoikse Sinun orjale Isakale. Sidä myö minä tiijustan, gu Sinä olet armolline minun ižändäle [Avraamale].»
15 Ehtii vai duumaija sidä, gu sih tuli Revekka kukšin olgupiäl. Revekka oli Vafuilan tytär, a Vafuil oli Milkan da Avraaman vellen Nahoran poigu.16 Tyttö oli ylen čoma, miehen koskematoi. Häi heityi kaivole da täytti viel oman kukšinan. Konzu häi kiändyi tulemah järilleh,17 Avraaman käskyläine juokseldi hänen edeh da sanoi: «Anna minule juvva vähäine sinun kukšinas!»18 «Juo, minun ižändy», sanoi häi, heitti olgupiäl kukšinan, juotti käskyläzen,19 a sit sanoi: «Minä tuon vetty sinun verbl՚uudoilegi, anna juvvah kylläl.»20 Häi kuadoi terväzeh viet juottokartah, juoksi myös kaivole. Muga kandoi häi vetty, kuni ei juottanuh kaikkii verbl՚uudoi.21 Mies diivijen vaikkani kačoi häneh, gu tahtoi nähtä, ozittigo händy Ižändy täs matkas.
22 A konzu verbl՚uudat juodihes, häi andoi tytöle kuldazen nenärengahan, kudai painoi puolen šekelin verran, kaksi kuldastu käzirengastu, kuduat painettih kymmene šekelii,23 da kyzyi: «Sano, kenen tytär sinä olet? Löydyygo sinun tuatan kois sija meile gu muata yö?»24 Häi vastai: «Minä olen Vafuilan tytär. Häi on Milkan da Nahoran poigu.»25 Sit häi ližäi: «Meil on äijy olgie dai syömisty žiivatoile kylläl, on sijua olla yö.»26 Mies langei polvilleh, kumardih muassah Ižändäle,27 da sanoi: «Kiitän Ižändiä, minun ižändän Avraaman Jumalua, kudai ei jättänyh minun ižändiä armottah da tovettah. Taivahalline Ižändy toi minuu oigieh minun ižändän vellen taloih!»
28 Revekka juoksi kodih da saneli muamale gost՚as.29-30 Revekal oli velli Lavan. Konzu häi nägi Revekal nenärengahan da käzirengahat, konzu kuuli, midä Revekka hänele saneli miehes, häi juoksi linnaspäi kaivon luo, meni miehen luo, kudai seizoi vie kaivon luo omien verbl՚uudoinke,31 da sanoi hänele: «Tule terveh, sinä Ižändän hyvitetty! Mikse sinä seizot täs, gu jo kabrastin taloin da varustin sijan sinun verbl՚uudoile?»32 Sit mies meni taloih. Lavan lasketti verbl՚uudat, toi niile olgie da syömisty, a gost՚ale da hänenke tulluzile vetty jalloin pestä.33 Gost՚ale tuodih syvvä, no häi sanoi: «En rubie syömäh, kuni en sanele omua dieluo.» Hänele sanottih: «Pagize!»
34 Mies saneli:
«Minä olen Avraaman käskyläine.35 Ižändy äijäl hyvitti minun ižändiä, hänes rodih suuri mies, Ižändy andoi hänele lammastu da häkkii, kuldua dai hobjua, orjua dai orjunaistu, verbl՚uudua dai oslua.36 Sarra, minun ižändän akku, sai hänele yhten poijan jo vahnannu olles, i kai, midä hänel on, ižändy jättäy poijale.37 Ižändy otti minus sanan da sanoi: ‘Älä ota minun poijale akkua hanaanalazien tyttäris, kudamien muas minä elän,38 a mene minun tuatan kodih, minun omahizien luo. Siepäi tuot akan minun poijale.’39 Minä sanoin minun ižändäle: ‘Toinah naine ei lähte minunke?’40 Häi vastai: ‘Ižändy [Jumal], kuduan silmien ies minä elän, työndäy sinunke Oman Anhelin i ozittau sinuu matkas, i sinä otat minun poijale akan minun omahizis, minun tuatan perehes.41 Äski sit sinä piäzet minule annetus sanas, konzu kävyt minun omahizien luo; i ku hyö ei annetanne sinule tyttyö, sinä roittos välläl minule annetus sanas.’
42 Tänäpäi, konzu minä tulin kaivole, minä sanoin: ‘Ižändy, minun ižändän Avraaman Jumal! Gu tahtonet ozittua minuu täs matkas, sit luaji nenga:43 Gu minä seizon nygöi täs kaivon luo, [i linnan eläjien tyttäret tullah viele,] sit viele tulou tyttö, kuduale minä sanon: ‘Anna minule vähäine vetty sinun kukšinas.’44 Gu häi sit sanonou minule: ‘Juo, minä tuon vetty sinun verbl՚uudoilegi’, sit häi on se naine, kuduan Ižändy varusti minun ižändän poijale, [Omale orjale Isakale, i sidä myö minä tiijustan, gu Sinä luajit hyvytty minun ižändäle Avraamale.]’
45 Ehtiin vai duumaija muga, i vot tuli Revekka kukšin olgupiäl, heityi kaivole da rubei ottamah vetty. Minä sanoin hänele: ‘Anna minule juvva.’46 Häi heitti kukšinan olgupiäl da sanoi: ‘Juo. Minä juotan sinun verbl՚uudoigi.’ Minä join, a sit häi toi vetty minun verbl՚uudoile.47 Minä kyzyin: ‘Sano, kenen tyttärii sinä olet?’, i häi vastai: ‘Minä olen Vafuilan, Nahoran da Milkan poijan tytär.’ Sit minä annoin hänele rengahan nenäh da käzirengahat,48 a sit minä painuin da kumardimmos Ižändäle. Minä kiitin Ižändiä, minun ižändän Avraaman Jumalua sit, gu Häi toi minuu kohti tänne, gu ottua minun ižändän vellen tytär hänen poijale mučoikse.49 Nygöi sanokkua minule: tahtottogo työ olla oigiet da armollizet minun ižändäle? Sanokkua, gu tiedäzin, kunne minul kiändyö.»
50 Lavan da Vafuil vastattih: «Tämä kai on Ižändäs tulluh, myö emmo voi sanuo ni puoles ni vastah.51 Täs Revekka, ota händy da mene. Anna häi rodieu mučoikse sinun ižändän poijale, kui sanoi Ižändy.»52 Tämän kuultuu Avraaman käskyläine kumardih Ižändäle muassah.53 Sit häi otti hobjastu da kuldastu veššii da sobua da andoi Revekkale. Mugai vellele da muamale häi andoi kallehet lahjat.54 Sit häi dai hänenke olijat syödih i juodih da jiädih taloih yökse, a huondeksel häi sanoi: «Andakkua minule lähtie oman ižändän luo.»
55 Revekkan velli da muamo sanottih: «Anna tyttö olis meijänke vie hos päiviä kymmene. Sit lähtet.»56 «Älgiä kieldäkkiä minuu lähtemäs», sanoi Avraaman käskyläine. «Gu kerran Ižändy ozitti minuu täs matkas, andakkua minule valdu piästä järilleh ižändän luo.»57 Hyö sanottih: «Kučummo tytön tänne da kyzymmö hänen mielet täh niškoi.»58 Hyö kučuttih Revekkua da kyzyttih hänel: «Tahtotgo nygöi kerras lähtie tämän miehenke?» Häi vastai: «Tahton.»59 I sit hyö kaimattih Revekkua matkah, hänenke hänen imettäjiä da Avraaman käskylästy hänen miehienke.60 Hyö pakittih Jumalal ozua Revekkale da sanottih hänele:
– Anna sinule, meijän sizär,
rodieu tuhat kerdua kymmenetuhattu jälgelästy,
da anna sinun jälgeläzet vallatah
vihaniekoin linnat.
61 Sit Revekka da hänen käskyläisnaizet nostih verbl՚uudoile selgäh da lähtiettih sille miehele jälles. Avraaman käskyläine sai Revekkan dai lähti.
62 Isakku oli sil aigua tulluh Beer-lahai-roispäi, häi, näit, eli Negevas.63 Ehtäl häi käveli pellos omien duumienke, häi nosti silmät da nägi, kui tulou verbl՚uudukaravuanu.64 Revekka kačahtih, nägi Isakan da heityi verbl՚uudan selläs.65 Häi kyzyi käskyläzel: «Ken on tai mies, kudai tulou pelduo myö meile vastah?» Käskyläine vastai: «Se on minun ižändy.» Sit Revekka otti paikan da peitti rožat.66 Käskyläine saneli Isakale kai, midä häi luadii.67 Isakku vedi Revekkan oman muaman Sarran stuanuh da otti händy omakse mučoikse. Isakku rubei suvaimah händy da sai urostuksen tuskas, kudai oli hänel muaman kuoltuu.
Глава 24