Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Konzu Juakoi tiijusti Jegiptas on vil՚l՚ua, häi sanoi poijile: «Midä kačotto toine toizeh?2 Sanotah Jegiptas on vil՚l՚ua. Mengiä sinne da ostakkua sie meile vil՚l՚ua, gu meil pyzyö hengis, ei kuolta.»3 Muga kymmene Josifan vellie lähtiettih Jegiptah ostamah vil՚l՚ua.4 Vai Veniaminua, Josifan vellie, Juakoi ei työndänyh hänen vellienke, sikse gu sanoi: «Vai ei rodies hänenke pahua.»5 Izrail՚an poijat lähtiettih sinne, joukos toizienke – kaikkiel Hanaanan muas oli nälgy.6 Josif oli valdumiehenny sit muas, kunne hyö tuldih, häi i möi vil՚l՚ua kaikile muan rahvahile. Vellekset tuldih hänen edeh da painuttih rožin muah.7 Häi kačahtih heih, tunnusti heidy, no heityi tiedämättömäkse da kyzyi vilusti: «Kuspäi tulitto?» «Tulimmo Hanaanaspäi, vil՚l՚ua ostamah», vastattih hyö.8 Josif tunnusti omii vellii, no hyö ei tundiettu händy.9 Josifale juohtuttih mieleh net unet, kudamat häi nägi vellis, i häi sanoi: «Työ oletto ečittelijät! Työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.»10 Hyö vastattih: «Ei, ižändy meijän! Sinun orjat tuldih ostamah syömisty.11 Myö kaikin olemmo vellekset, yhten tuatan poijat, myö olemmo putin rahvas! Myö, sinun orjat, nikonzu emmo olluh ečittelijöinny!»12 «Ei», sanoi Josif, «työ tulitto kaččomah tämän muan pahoi vardoittuloi kohtii.»13 «Meidy, sinun orjii, on kaksitostu vellie», sanottih hyö, «kaikin olemmo yhten tuatan poijat Hanaanan muaspäi. Nuorembi velli jäi tuatanke, a yhty jo ei ole.»14 Josif sanoi: «Nu vot. Ihan kui minä sanoin: työ oletto ečittelijät.15 Vot kui minä opin teijän mielii: Faraonan nimel annan sanan: kuni tänne ei tule teijän nuorembi velli, työ etto piäze tiäpäi.16 Työndäkkiä yksi teis tuomah vellie, a työ loput jiättö tänne. Sit kačommo, pagizettogo työ tottu. A ku ei, sit annan sanan faraonan nimes: työ oletto ečittelijät.»17 Josif pani heidy kolmekse päiviä vardoittavakse.
18 Kolmandeššu päivänny Josif sanoi heile: «Luadikkua nenga i jiättö hengih, sikse gu minä varuan Jumalua:19 gu työ tovel olletto putin rahvas, anna yksi teijän vellis jiäy täh kodih, kus työ oletto vardoittavinnu, a työ mengiä, vedäkkiä vil՚l՚at, sikse gu teijän perehet ollah nälläs.20 Tuogua sit minun luo teijän nuorembi velli. Nenga työ voitto ozuttua oman oigevuon, sit työ etto kuole.»
Vellet mugai ruattih.21 Hyö sanottih toine toizele: «Tämä on meile palku meijän riähkäs, kuduan myö luajiimmo vellie vastah. Myö näimmö hänen hengen tuskan, konzu häi pokoroiččih meile, no emmo kuunnelluh händy. Sit riähkäs meile tuli tämä pahus.»22 A Ruvim sanoi: «Engo minä sanonuh teile: ‘Älgiä luadikkua riähkiä brihaččuu vastah’, no työ etto kuunnelluh minuu. Nygöi myö maksammo hänen veres.»23 Vellet ei tietty sidä, gu Josif ellendäy heijän paginan, häihäi pagizi heijänke kiändäjän kauti.24 Josif lähti loitombakse heis da rubei itkemäh. Sit häi tuli järilleh da rubei pagizemah heijänke. Häi eroitti heis Simeonan da käski siduo händy vellien silmien ies.
25 Josif käski täyttiä heijän huavot vil՚l՚al, panna jogahizen huavoh hobjuden՚gat, kuduat hyö annettih vil՚l՚as, da andua evästy dorogah. Mugai luajittih heijänke.26 Vellet pandih vil՚l՚uhuavot oslile selgäh da lähtiettih kodih.27 Yöl huogavundukohtas yksi vellis avai huavon, gu andua syvvä oslale, da nägi sie hobjat.28 «Minun hobjat myös ollah minul!» sanoi häi vellile, «Kaččokkua, net ollah juuri piälpäi.» Heijän syväin säpsähtih. Pöllästyksis hyö paistih keskenäh: «Midä Jumal luadii meijänke?»
29 Vellekset tuldih tuattah Juakoin luo Hanaanan muah da saneltih hänele kai, midä oli olluh heijänke:30 «Se suuri valdumies sit muas pagizi meijänke vilusti da nimitti meidy ečittelijöikse.31 Myö sanoimmo, myö olemmo putin rahvas, emmo nikonzu olluh ečittelijöinny,32 meidy on kaksitostu vellie, yhten tuatan poigua, yhty jo ei ole, a nuorembi on tuatanke Hanaanan muas.33 Sit sanoi meile sen muan valdumies: ‘Vot kui minä tiijustan, olettogo työ putin rahvas: jättäkkiä minun luo yhty vellie teis, a työ ottakkua vil՚l՚ua, gu teijän perehet ollah nälläs, i mengiä34 da tuogua minun luo teijän nuorembua vellie. Sit minä uskon, gu työ etto ole ečittelijät, a oletto putin rahvas. Minä piästän teijän vellen i annan teile vallan liikkuo välläl meijän muas.’»
35 Hyö ruvettih purgamah omii huavoloi, i jogahizel huavos oldih hänen hobjud՚engat. Hyö nähtih omat hobjat, hyö dai tuatto heijän, i pöllästyttih.36 I sanoi heile Juakoi, heijän tuatto: «Työ otitto minul lapset: Josifua ei ole, Simeonua ei ole, dai Veniaminua tahtotto ottua – kai se minun piäle!»37 Sit Ruvim sanoi omale tuatale: «Tapa minun kahtu poigua, gu minä en tuonne Veniaminua sinun luo järilleh. Anna händy minun käzih – minä tuon händy järilleh sinun luo.»38 Juakoi sanoi: «Ei lähte minun poigu teijänke; sikse gu hänen velli kuoli, yksi häi jäi minul. Gu roinnou midä pahua hänenke matkas, kuduah työ lähtettö, sit työ viettö minun harmuan piän tuskanke tuonilmazih.»
Глава 42