Alliluija! 1Konz Izrail’ läksi Egiptaspäi, konz Jakovan sugu jäti verazkeližen rahvahan, 2Ižand tegi Judaspäi ičeleze pühäkodin, Izrail’aspäi ičeze valdkundan. 3Meri nägišti necen i pageni, Jordanan veded kärauzihe tagaze. 4Mäged hüppiba kuti oinhad, a mäthad kuti vodnhad. 5Midä sinei tegihe, meri? Mikš läksid pagoho? Mikš sinä joksed tagazepäi, Jordan? 6Mäged, mikš tö hüppit, kuti oinhad, mäthad, mikš hüppit kuti vodnhad? 7Säraida, ma, Ižandan edes, Jakovan Jumalan sil’miden edes! 8Hän kändab kal’l’on järveks, kiven vedenpurtkeks. 9Ala meile, Ižand, ala meile, a ičeiž nimele anda hoštotez, sinun armoiden täht, sinun toden täht. 10Mikš jumalatomil küzuda: «Kus om teiden Jumal?» 11Meiden Jumal om taivhiš da mal, hän tegeb kaiken, midä tahtoib.
12A heiden värad jumalad oma vaiše hobed da kuld, mehiden käzil tehtud. 13Niil om su, no ned ei pagiškoi, niil oma sil’mäd, no ned ei nähkoi. 14Niil oma korvad, no ned ei kulgoi, niil om nena, no ned ei voigoi rižada hajud. 15Niil oma käded, no ned ei kosketagoi, niil oma jaugad, no ned ei kävugoi, niiden kurkuspäi ei tule än’t. 16Niiden ladijad tegesoiš niiden vuiččikš, muga kaik, ked pidäba toivoid niihe.
17Sinä, Izrail’an rahvaz, pane nadejad Ižandaha, hän om meiden abu da rindraud! 18Aaronan sugu, pidä nadejad Ižandaha, hän om meiden abu da rindraud! 19Kaik, ked varaidat Ižandad, toivogat hänehe! hän om meiden abu da rindraud. 20Ižand muštab da blaslovib meid, hän blaslovib Izrail’an sugud, blaslovib Aaronan sugud. 21Hän blaslovib kaikid, ked varaidaba Ižandad, penid i surid. 22Ližakaha Ižand enamban da enamban teid, teid i teiden lapsid. 23Blaslovigaha teid hän, ken om tehnu taivhan i man.
24Taivaz om Ižandan taivaz, a man hän andoi mehile. 25Kolnuded ei ülenzoitkoi Ižandad, niken niišpäi, ken sirdäse hil’l’üden maha. 26A mö, ked eläm, ülenzoitaškam Ižandad nügüd’ dai igän kaiken. Alliluija!
с русским текстом