4Kazgaha gor’a da tusk nenil, ked jokseba verhiden jumaloidennoks. Minä en ühtne heiden verižertvoiden valatamižehe, en johtuta heiden nimid minun hulil. 5Ižand, sinä andad midä minei tarbiž, sinuspäi san sömäd da jomad. Sinun käziš om minun oza. 6Minun man röunad oma parahimiš sijoiš, minun jäl’gestuz tob minei hüväd mel’t. 7Minä kitän Ižandad hänen nevondoiš, öl-ki kulen südäimes hänen än’t. 8Minä nägen Ižandad kaiken ičein edes. Konz hän om minun oiktal polel, minä en särahta.
9Ihastuz om minun südäimes, ilo om minun keles, minun hibj tüništub nadejas. 10Sinä ed jäta minun henged surman valdkundha, ed anda sinun pühän mehen hibjale tehtas pölüks. 11Sinä ozutad minei elon ten, sinun sil’miden edes om lopmatoi ihastuz, sinun oiktas kädes om kaikenigäine oza.
с русским текстом