Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Kaks' päiväd jäi Äipäivhäsai i Reskan leibän praznikahasai. Ülembaižed papid i käskištonopendajad meletiba, kut manitusel voiži tabata Iisusad i surmita händast.2«Vaiše ei oliži praznikan aigan», hö sanuiba, «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.»
3Vifanias eli Simon, kudamb edel läžui prokazas. Konz Iisus oli hänen pertiš sömäs, sinna tuli naine. Hän toi alebastrahižen astijan, kus oli lujas kallišt puhtast nardanvoid. Hän murenzi astijan i viškaiži voin Iisusan pähä.4Erased otiba pahaks necen i pagižiba kesknezoi: «Min täht mugoine voin rajaduz!5Sen voinuiži möda enambal mi koumelsadal dinarijal i antta rahad gollile.» Hö kovas lajiba akad.6No Iisus sanui: «Jätkat händast. Mikš tö vet händast pahaze mel'he? Hän tegi minei hüvän azjan.7Gol'l'ad oma teidenke kaiken aigan, i tö voit tehta heile hüväd, konz tahtoit, no mindai teidenke ei ole kaiken.8Hän tegi, midä voi. Hän edelpäi voidi minun hibjan mahapanendan täht.9Todeks sanun teile: kaikjal mirus, hot' vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.»
10Juda Iskariot, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, mäni ülembaižiden papidennoks, miše möda Iisusan heile.11Konz hö kulištiba necen, ka ihastuiba i toivotiba antta hänele rahad. Juda eci nügüd' mugošt aigad, konz voiži antta Iisusan heiden käzihe.
12Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl, konz oli vero rikta äipäivlambaz, openikad küzuiba Iisusal: «Kus tahtoid söda äipäivsömišt? Mö lähtem i tegem sidä.»13Iisus oigenzi kaht ičeze openikad i sanui: «Mängat lidnaha. Teile vastha tuleb mužik, kudamb kandab vezin'okačun. Mängat hänen taga,14i kuna hän tuleb, sigä sanugat pertin ižandale muga: ‘Opendai küzui: Kus om pertinpol', kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’15Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud i vaumiž. Tehkat sigä meile sömine.»16Openikad läksiba matkha i tuliba lidnaha. Kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu, i hö vaumištiba äipäivsömižen.
17Konz tuli eht, Iisus tuli sinna kahtentoštkümnen openikanke.18Konz hö oliba stolan taga i söiba, Iisus sanui: «Todeks sanun teile: üks' teišpäi — mez', kudamb söb minunke — möb mindai.»19Openikad tuliba pahaze mel'he i zavodiba sanuda toine toižen jäl'ghe: «Jose voižin olda minä?» I toine: «Jose voižin olda minä?»20Iisus sanui heile: «Üks' teišpäi kahtestoštkümnespäi, mez', kudamb painab leibän neche-žo astijaha, kuna minä-ki.21Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor'a sille, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.»
22Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi openikoile sanudes: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.»23Sid' hän oti mal'l'an, kiti Jumalad i andoi heile, i hö kaik joiba sišpäi.24Hän sanui heile: «Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht.25Todeks sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz joškanden ut vinad Jumalan valdkundas.»
26Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele.27Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül'gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’28No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.»
29Siloi Petr sanui hänele: «Hot' kaik toižed hül'gäidaižiba sindai, minä en hül'gäida.»30Iisus sanui hänele: «Todeks sanun sinei: tämbei, necil öl, edel sidä, konz kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.»31No Petr völ lujemba saneli: «Hot' minei pidaiži kolda sinunke, minä nikonz en sanu, miše en tunde sindai.» Necen sanuiba kaik toižed-ki.
32Hö tuliba tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i Iisus sanui openikoile: «Ištkat tägä, kuni minä loičen.»33Hän oti ičezenke Petran, Jakovan i Joannan. Hän zavodi nügüd' höpstuda i tusttuda.34Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Varastagat täs i olgat herkhil.»35Hän mäni vähäižen edemba, lanksi maha i loiči, miše se aig, ku voiži, mäniži siriči händast.36Hän sanui: «Avva, Tatam, sinä kaiken void. Kanda nece mal'l' siriči mindai. No ei kut minä tahtoin, a kut sinä.»
37Sid' hän tuli tagaze i löuzi openikoid magadamas. Hän sanui Petrale: «Simon, magadad-ik sinä? Ed-ik sinä üht časud-ki voind olda herkhil?38Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng om mehel vahv, no hibj om väl'l'.»
39Hän mäni möst edembahko i loiči ühtüižil sanoil.40Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil'mäd. Hö ei tednugoi, midä sanuda hänele.41Tuldes koumanden kerdan Iisus sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš! Kaik om sel'ged. Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe.42Libugat, lähtkam! Minun möi om jo lähen.»
43I sid'-žo, konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke äi mehid sured veičed i seibhad kädes. Heid oliba oigendanuded ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad.44Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken om Iisus: «Se om se mez', kudamban minä tervehtan. Tabakat händast i vegat tarkas kacten täspäi.»45Tuldes hän sid'-žo mäni Iisusannoks i sanui: «Ravvi! Ravvi!» — i tervehti händast.46Mehed tabaziba Iisusan.47Üks' tägä seižujišpäi tembaiži suren veičen i iški ülembaižen papin käskabunikad muga, miše čapoi hänel korvan.
48Siloi Iisus sanui heile: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes?49Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš i opendanu, a tö et tabadanugoi mindai. No Pühile Kirjutusile pidab todenzuda.»50Siloi kaik openikad jätiba händast i pageniba.
51Iisusanke oli nor' mez', kudamban päl ei olend nimidä, vaiše pölvasine kangaz. Händast tabatihe,52no hän rästtihe kanghaspäi i pageni alasti heidennopäi.
53Iisus todihe ülembaižen papinnoks, i kaik toižed ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i käskištonopendajad kogozihe sinna.54Petr astui edahali Iisusan jäl'ghe i tuli ülembaižen papin pert'hesai. Hän ištuihe käskabunikoidennoks i lämbitihe lämoinno.
55Ülembaižed papid i kaik Nevondkund eciba todištust Iisusad vaste, miše händast surmita, no ei voinugoi löuta.56Erased kelhas väritiba händast, no heiden todištused ei olnugoi ühtejiččed.57Siloi erased libuiba i väritiba Iisusad mugoižil kelastuzsanoil:58«Mö kulim, miše hän sanui: ‘Minä murendan necen mehiden käzil tehtud pühäkodin i tegen koumes päiväs uden, kudamb ei ole tehtud mehiden käzil’.»59No nene-ki todištused ei olnugoi ühtejiččed.
60Siloi ülembaine pap libui, mäni keskele i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?»61No Iisus oli vaikti, hän ei sanund nimidä. Siloi ülembaine pap küzui udes: «Sinä-k oled Messia, Ülenzoittud Jumalan Poig?»62«Minä olen», sanui Iisus, «i tö nägištat Mehen Poigan, hän ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb alahaks taivhan pil'viden päl.»63Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Miččid todištajid meile völ tarbiž!64Kulit, kut alenzoiti hän Jumalad. Ka mittušt mel't olet?» Hö kaik oliba üht mel't, miše hän oli vär i tarbiž surmita händast.
65Erased zavodiba sül'kta hänen päle. Hö saupsiba hänen modon, löiba händast i sanuiba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» Varjoičijad-ki löiba händast modpoliškoihe.
66Konz Petr oli alahan ezitanhal, sinna tuli üks' ülembaižen papin abunik-neižne.67Hän nägišti Petran, kudamb lämbitihe lämoinno, kacuhti hänehe i sanui: «Sinä-ki olid Iisusan Nazaretalaiženke.»68No Petr sanui, miše ei olend. «En teda dai en el'genda-ki, miš sinä pagižed,» hän sanui i läksi irdale. Siloi launuškanzi kukoi.69Neižne nägišti händast udes i sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nece mez' om Iisusan sebraspäi.»70Möst Petr sanui, miše ei olend. No päliči lühüdas aigas toižed-ki, kudambad sigä oliba, sanuiba hänele: «Sinä, nacein, oled neciš sebraspäi, ved' sinä oled galilejalaine, sinun pagin-ki om mugoine.»71Petr sanui vahval sanal: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest, kudambas tö pagižet!»72Necen aigan kukoi launuškanzi toižen kerdan. I Petrale johtui mel'he, midä Iisus oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän voikaškanzi.
Глава 14