Выбрать язык
Выбрать рассказ Ветхого Завета
Выбрать рассказ Нового Завета

«Jumala šano: ‘Luoka*a ihmini, luatikka hänet kuvakšena, Meijän moisekši, ta hallikkah hiän meren kaloja, taivahan lintuja, karjaeläimie, muata ta kaikkie pikkueläimie, mitä muan piällä liikkuu’. Ta Jumala loi ihmisen kuvakšeh, Jumalan kuvakši Hiän hänet loi, miehekši ta naisekši Hiän loi heijät. Jumala plahoslovi heijät ta šano heilä: ‘Olkua tuottosat, šikeytykkyä ta täyttäkyä mua ta ottakkua še valtahana. Isännöikyä meren kaloja, taivahan lintuja ta kaikkie, mi muan piällä eläy ta liikkuu’. Jumala šano vielä: ‘Mie annan teilä kaikki šiementä antajat kašvit, mitä muan piällä on, ta kaikki puut, kumpasissa on šiementä kantajat antimet. Olkah ne teijän ruokana. Villieläimillä ta taivahan lintuloilla ta kaikella, mi muan piällä eläy ta liikkuu, mie annan ruuvvakši vihriet kašvit’. Niin tapahtu. Ta Jumala kaččo kaikkie mitä loi, ta kaikki oli hyvyä. Tuli ilta ta tuli huomeneš, näin mäni kuuvveš päivä».
Miehen nimi oli Aatami, ta naisen nimi oli Ieva. Jumala loi heijät kaunehiksi ta onnellisiksi. Jumala luotti heijän halttuh kaiken, min oli luonun. Hiän plahoslovi Aatamin ta Ievan ta anto heilä elinpaikakši ruajun, mitä nimitettih Edemin puutarhakši. Heijän tehtävänä oli viljellä ta varjella šitä.
Jumala tykkäsi iččeh luomie ihmisie ta hyö tykättih Häntä. Heijän mielet oltih kiini Jumalašša ta hyö oltih onnellisie. Šamoin on meiläki, kun elämmä Jumalan yhtevyöššä.
1. MOISSEIN KIRJA 1:26-31; 2:7-22
*a Miksi Jumala šano: «Luoka»? Hiän šano niin šen tähen, jotta Jumala käsittäy kolme personua, Tuaton, Pojan ta Pyhän Henken. Šiksi Jumala pakajau täššä ičeštäh monikkomuuvvošša: «Luoka».