Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Rufin anop՚ Noemin՚ sanui milläle: ”Tütrudem, a ku minä löudaižin sinei elosijan, kus sinei linneb hüvä?2 Kule-ške, Vooz, kenen akradnikoidenke sinä olid, om meidenke heimos. Necen ön hän viškičeb gomn՚al ozrad.3 Peste nügüd՚, voida ičtaiž voiškil, pane päle čomad sädod i mäne gomn՚ale No ala anda mehele homaita ičtaiž, edel ku hän om sönu i jonu.4 Konz hän lähteb lebaidamhas, homaiče se sija, kuna hän vereb magadamha. Mäne, avaida katuz i vere magadamha hänen jaugoiden polespäi. Hän sanub sinei, midä sinei tarbiž tehta.”5 Ruf՚ sanui hänele vastha: ”Minä tegen kaiken, midä sinä minei nevoid.”
6 Ruf՚ mäni gomn՚ale i tegi kaiken, kut nevoi hänele anop՚.7 Vooz söi i joi külläks, tuli hüväze mel՚he i läksi magadamha ozrkogonnoks. Ruf՚ tuli hilläšti, avaiži katusen hänen jaugoiden polespäi i veri magadamha.8 Kesköd Vooz särahti, kacuhti ümbriže, nägišti naižen ičeze jaugoidenno.9 Vooz küzui: ”Ken sinä oled?” ”Minä olen Ruf՚, sinun akradnik. Levita katuz ičeiž akradnikan päle, sikš ku sinä oled heimos meidenke.”10 Vooz sanui: ”Ižand blaslovigha sindai, tütrudem! Sinä oled ozutanu sinun uskondad völ enamban, mi edel, ved՚ sinä ed lähtend ecmaha mužikoid, ei noriden mehiden keskes, ei golliden dai ei bohatoiden-ki keskes.11 I nügüd՚, minun tütrudem, ala varaida! Minä tegen sinei kaiken, midä pakičed, sikš ku minun rahvahan keskes jogahine lugeb sindai hüväks naižeks.12 Se om tozi, miše minä olen heimos sinunke, no om toine-ki sinun heimolaine, kudamb om lähemb mindai.13 Jä tämbei öks. Ku hän homen pätab maksmaha sinus heimmaksmižen, ka om hüvä, a ku ei tahtoškande maksta, ka minä maksan. Ižand om eläb! Magada homendeshesai.”
14 Ruf՚ lebaižihe hänen jaugoidenno homendeshesai i libui edel, ku se heraštui. Vooz meleti: ”Oliži hüvä, ku niken ei tedištaiži, miše nece naine oli minun gomn՚al”.15 Hän sanui Rufile: ”To tänna sinun sädod, pidä ned.” Ruf՚ pidi sädod, i Vooz märiči sinna kuz՚ märad ozrad i pani ned hänen sel՚gha. Sid՚ Vooz mäni lidnha.
16 A Ruf՚ tuli ičeze anopennoks. Se küzui hänel: ”Ka midä, minun tütrudem?” Ruf՚ starinoiči hänele kaiken, midä oli tehnu hänele nece mez՚,17 i sanui hänele: ”Nene kuz՚ märad ozrad andoi hän minei sanudes: ”Ala mäne ičeiž anopennoks pal՚hal kädel.”
18 Siloi Noemin՚ sanui: ”Varasta, minun tütrudem, völ tedištad, kut azjad linneba. Se mez՚, kacu, ei jäta necidä azjad tehmata lophusai.”
Глава 3