1Kitkat Ižandad, kuckat abuhu hänen nimed, sanelgat man rahvahiden keskes hänen tegoiš! 2Pajatagat hänele, ülenzoitkat händast, sanelgat kaikiš hänen čudtegoiš. 3Ülenzoitkat hänen pühäd nimed! Olgat ihastusiš ked ecit Ižandad. 4Eckat Ižandad da hänen väged, eckat kaiken hänen modod. 5Muštkat kaiken hänen čudtegoid, hänen tundmuztegoid i hänen sudad, 6tö, Avraaman, hänen käskabunikan, jäl’gnikad, Jakovan poigad, Ižandan valitud.
7Hän om Ižand, meiden Jumal, hänen vald om kaikes mas. 8Hän muštab ičeze kožmusen kaiken, sanan, miččen andoi tuhile pol’vile edelpäi, 9kožmusen, miččen hän tegi Avraamanke, vahvan sanan, miččen hän andoi Isakale. 10Hän pani sen Jakovale käsköks, Izrail’ale igähižeks kožmuseks. 11Hän sanui: «Sinei minä andan Hanaanan man, se om teiden jäl’gestuz».
12Heid oli siloi vähä, lujas pen’ kogoine, hö oliba siš mas verhad, 13kudambad sirdihe ühtes rahvahaspäi toižehe, valdkundaspäi toižehe. 14No hän ei andand nikenele abidida heid i ei käskend tehta necidä kunigahile: 15«Algat koskkoi minun voideltud mehid, algat tehkoi pahad minun sanankandajile».
16Konz Ižand laski tulda maha näl’gvozile i vei kadogehe kaikuččen leibän korzuižen, 17ka hän oigenzi edel heid mehen, Josifan, kudamb mödihe orjaks. 18Josifan jaugoihe pandihe čapid, kaglas hänel oli raudrengaz, 19kuni täutihe Ižandan sanad: muga hän kodvi Josifan ičeze sanal. 20Kunigaz pästi händast valdale, rahvahan pämez’ käski heitta čapid. 21Hän andoi kaiken ičeze kodielon Josifan valdha, valdkundan hänele ižandoitmaha, 22pani händast pälembaižeks pämehiden päl opendamha melevut vanhembile.
23Muga Izrail’ putui Egiptaha, Jakov tuli elämaha Haman maha. 24Sigä Ižand tegi ičeze rahvahan äiluguižeks, vägekahambaks heiden vihanikoid. 25Hän kändi egiptalaižiden meled, hö zavodiba kantta vihad Ižandan rahvast vaste, manitada hänen käskabunikoid. 26Siloi Ižand oigenzi Moisejan, ičeze käsknikan, da Aaronan, keda valiči, 27i ned tegiba tundmuztegoid Egiptas, hänen čudradoid Haman mas. 28Ižand oigenzi pimedan, i maha tuli piikoipimed, hö ei vastustanugoi hänen sanoid. 29Hän vajehti heiden veded vereks, rikoi kaik kalad. 30Heiden ma oli täuz’ samboid, eskai kunigahan magaduzsijas. 31Ižandan sanal sinna tuli äi parmoid, tihid levitihe heiden kaiked madme. 32Vihman sijas hän andoi heile ragišt, samaldusen iškendad löiba heiden mad. 33Hän lopi heiden vinpusadud i smokvan pud, koleti kaik pud heiden maiš. 34Hän käski, i tuli madoižid da čirggäižid lugemata. 35Ned söiba kaiken, mi oli vihandad heiden mas, söiba villän pöudoil. 36Hän rikoi kaik heiden ezipoigad, kaik heiden mužikvägen jured. 37I lopuks vei Izrail’an rahvahan Egiptaspäi, hö läksiba sigäpäi kuldad da hobedad kantten, i heiden keskes niken ei kukištund. 38Kaik Egipet oli ihastusiš, miše hö läksiba, sikš ku egiptalaižed varaižiba heid.
39Ižand katoi izrail’aižid pil’vel, andoi heile lämoin kesk öd. 40Händast pakitihe, i hän toi heile pöudpüid, da söti heid taivhan leibäl. 41Hän avaiži kal’l’on, i sigäpäi vodaškanzi vet, se joksi ojan kuivad madme. 42Ižand mušti ičeze pühän sanan, miččen andoi Avraamale, ičeze käsknikale. 43Hän vedi heid, i rahvaz oli hüviš meliš, hänen valitud oliba ihastusiš. 44Hän andoi heile toižiden rahvahiden mad, hö saiba ičeleze heiden radon satused, 45a heile pidi eläda hänen käsköiden mödhe da püžuda hänen zakonoiš. Alliluija!
с русским текстом