Alliluija! 1Ozakahad oma ned, kenen matk om oiged, ked eläba Ižandan zakonan mödhe. 2Ozakahad oma ned, ked kaičeba hänen elonmäričendoid, i ked kaikel südäimel eciba händast. 3Hö ei tehkoi värut, a astuba hänen teidme. 4Sinä andoid ičeiž käsköd, miše kaičižim niid vahvas. 5Oh, ku kaik minun matkad vedäižiba mindai sinun elonmäričendoid täutmaha! 6Ku pidäižin kaik sinun käsköd ičein südäimes, ka en putuiži huiktaha. 7Minä kitäižin sindai täudel südäimel, ku opendaižimoi el’gendamha sinun oiktad sudad. 8Minä kaičeškan sinun käsköd, ala jäta mindai nikonz.
9Kut prihale pidäda ižeze te oiktan? Vaiše sinun sanas püžudes. 10Kaikel südäimel ecin sindai, ala anda minei kärauta sinun käsköišpäi. 11Sinun sanad minä peitin ičein südäimehe, miše en tegiži grähkid sinun edes. 12Sinä oled hüvä, Sur’ Sünduižem, openda mindai elämaha sinun märičendoiden mödhe. 13Ičein sul minä sanelen rahvahile sudoiš, miččid sinun su om andnu. 14Sinun todištusihe minä ihastun muga kut ihastudas sur’t bohatust sades. 15Minä meletan sinun märnevondoiš, minä kacun tarkas sinun teid. 16Sinun käsköd tüništoitaba mindai, sinun sanoid minä en unohta.
17Armahta mindai, sinun käskabunikad, i minä eläškan, i kaičeškan sinun sanad. 18Avaida minun sil’mäd, i minä nägištan sinun zakonan čudoid. 19Minä olen mal vaiše tulii, ala peitä minuspäi sinun käsköid. 20Minun heng palab kaiken aigan vauvatades sinun elonmäričendoid. 21Sinä pidäd käziš korgednenaižid, nenid prokl’anitud, ked käraudasoiš sel’gäl sinun käsköihe. 22Pästa mindai huiktaspäi da pahudespäi, sikš ku minä kaičen sinun todištusid. 23Knäzid ištuba da sidoba peitos verkoid mindai vaste, a minä, sinun käskabunik, meletan sinun märičendoiš. 24Sinun todištused om minun tüništoituz, i sinun käsköd oma minei nevondoiden andajad.
25Minun heng om polgetud pölühü, eläbzoita mindai sinun toivotusen mödhe. 26Minä sanelin minun matkoiš, i sinä kulištid mindai. Openda minei sinun käsköd. 27Anda minei el’geta sinun käsköiden te, i minä meletaškan sinun čudtegoiš. 28Minun heng sulab tuskas, vahvenda mindai sinun sanan mödhe! 29Pidä mindai loitos kelastusen tespäi, lahjoiče minei sinun zakon! 30Minä olen valičenu toden ten, sinun elonmäričendad oma minun edes. 31Minä elän sinun todištusiš, Sur’ Sünduižem, ala anda minei putta huiktaha. 32Minä joksen sinun käsköiden teidme, ku sinä ližadad minun südäimehe el’gendust.
33Sur’ Sünduižem, ozuta minei sinun elonmäričendoiden te, i minä astuškan sidäme lophusai. 34Anda minei el’gendust, i minä eläškan sinun zakonas i kaičeškan sidä kaikel südäimel. 35Pane mindai astmaha sinun käsköiden tedme, sidä minä tahtoin-ki. 36Kända minun südäin sinun todištusihe, a ei värha hüvüdehe. 37Kärauda minun sil’mäd nähmaspäi elon kobuid, ližada minuhu väged sinun tedme asttes. 38Täuta minei-ki sinun toivotuz, kut kaikile, ked kundleba sindai äjan. 39Päzuta mindai huiktaspäi, mittušt minä varaidan, ved’ sinun sudad oma oiktad. 40Ižand, minä vauvatan sinun käsköihe, eläbzoita mindai ičeiž todel!
41Tulgha minei sinun armod, Sur’ Sünduižem, päzuta mindai sinun toivotusen mödhe! 42Siloi minä voin vastata minun vihanikoile, ku uskon sinun sanan vägehe. 43Ka ala anasta minun hulišpäi sinun toden sanoid, sinun sudha minä vauvatan. 44Minä täutaškan kaiken sinun zakonan, kaiken i igäks. 45Minä linnen valdal, sikš ku ecin kaiken sinun käsköid, 46i pagižeškan kunigahiden edes sinun sanoiš, i minei ei linne huiged. 47Sinun käsköiš minä löudan tüništoitust, ned oma minei mel’he. 48Minä oigendan käded sinun käsköihepäi. Ned oma minei mel’he, i niiš minä meletan.
49Johtuta ičeiž sana, miččen andoid sinun käskabunikale da miččehe käskid vauvatada. 50Minun tüništoituz gor’as om nece: sinun toivotuz kaičeb minun elod. 51Korgednenaižed lajiba mindai lujas, no minä en sirte nikuna sinun zakonaspäi. 52Minä johtutin sinun endevanhad sudad, Sur’ Sünduižem, siš sain tüništoitusen. 53Minä käreganden lujas, konz nägen jumalatomid, ked jätaba sinun käsköd. 54Sinun elonmäričendad oma kuti pajod vaiše kus minä oližin olnu. 55Sur’ Sünduižem, minä öl-ki johtutan sinun nimed, i kaičen sinun zakonad. 56Nece om tehnus minun elon palaks: eläda sinun käsköiden mödhe.
57Minä sanun völ, Sur’ Sünduižem: minun elon pala – eläda sinun käsköiden mödhe. 58Minä loičen sinei kaikel südäimel: armahta mindai sinun sanan mödhe. 59Minä pidin meles minun matkad i kändin minun haškud sinun todištusehe. 60Minä rigehtin vitkotamata eläda sinun käsköiden mödhe. 61Jumalatomiden verkod ümbärziba mindai, no minä en unohtand sinun zakonad. 62Kesköd minä nouzen kitmaha sindai sinun oiktoiš sudoiš. 63Olen ühtes kaikidenke, ked varaidaba sindai i eläba sinun nevondoiden mödhe. 64Sur’ Sünduižem, kaik ma om täuz’ sinun hüvüt, openda minei sinun elonmäričendad!
65Sinä tegid hüvüt ičeiž käskabunikale sinun sanan mödhe, Sur’ Sünduižem. 66Openda mindai hüvin teta i el’geta, ved’ sinun nevondoihe minä uskon. 67Edel minä segoin, kuni en tirpand mokid, a nügüd’ minä elän sinun sanan mödhe. 68Sur’ Sünduižem, sinä oled hüvä, sinun tegod oma hüväd, openda minei sinun käsköd!
69Korgednenaižed redustaba mindai kelastushe, a minä kaičeškan sinun käsköd ičein südäimes. 70Heiden südäimed tegihe kuti razvtukud, a minä san tüništoitusen sinun käsköiš. 71Om hüvä, miše minei putui nähta gor’ad, sen kal’t minä tedištin sinun käsköd. 72Sinun anttud zakon om minun täht kal’hemb mi kaik kuld da hobed.
73Sinun käded tegiba mindai, paniba kaiken sijale. Anda minei el’gendust, i minä opendan sinun käsköd. 74Sindai varaidajad ihastuba mindai nägištades, sikš ku minä vauvatan sinun sanaha. 75Minä tedan, Sur’ Sünduižem, miše sinun sudad oma oiktad. Olid oiged, miše ustavzoitid mindai. 76Tehkahas sinun armod minei tüništoituseks, sinun käskabunikale – sinun sanan mödhe. 77Tulgha sinun hüvüz’ minei, i minä eläškan, sikš ku sinun zakon om minun tüništoituz. 78Putkaha korgednenaižed huiktaha, sikš ku ahtištaba mindai vigata. Minun meles oma sinun käsköd. 79Tulgha minunnoks kaik, ked varaidaba sindai da tedaba sinun todištusid. 80Olgha minun südäin vigatoi sinun elonmäričendoiš, miše minä en putuiži huiktaha.
81Minun südäin vauvatab sinun abuhu, sinun sanaha pandud minun toivod. 82Minun sil’mäd tusttuba sinun sanad, minä küzun: «Konz sinä tüništoitad mindai?» 83Minä olen kuti käčernus lämoiš nahk, no minä en unohtand sinun elonmäričendoid. 84Äjak sinun käskabunikale jäi eläda? Konz sinä opendad lujas minun ahtištajid? 85Korgednenaižed kaivoiba minei haudan, hö tegiba necen sinun zakonad vaste. 86Kaik sinun elonmäričendad oma oiktad. Hö ahtištaba mindai vigata. Abuta minei! 87Hö veiba mindai vähäta kadogehe man pälpäi, no minä en jätand sinun käsköid. 88Sinun armoil eläbzoita mindai, i minä kaičeškan sinun sun todištusid.
89Igäks, Sur’ Sünduižem, sinun sana om vahvištoittud taivhiš. 90Sinun tozi püžub pol’vespäi pol’vehe. Sinä oled pannu man sijale, i se püžub. 91Sinun märičendal kaik pidäse neche aighasai, sikš ku kaik služib sinei. 92Ku sinun zakon ei olnuiži minei tugen, ka minun gor’ad surmičenuižiba mindai. 93Nikonz en unohta sinun nevondoid, niiden kal’t sinä eläbzoitad mindai. 94Minä olen sinun, päzuta mindai! Minä ecin sinun nevondoid. 95Jumalatomad varjoičeba mindai, miše surmita, a minä pidän meles sinun todištusid. 96Kaikel hüväl om lop, sen minä nägin, no sinun käsköd püžuškaba igän.
97Voi, kut mel’he om minei sinun zakon! Kaiken päivän meletan siš. 98Sinun käsköd oma kaiken minunke, ned tegeba mindai melevamb sinun vihanikoid. 99Minä tegimoi melevambaks minun opendajid, sikš ku pidän meles sinun todištused. 100Minä tedan enamba mi vanhad ukod, sikš ku kaičen südäimes sinun käsköd. 101Minä en anda minun jaugoile mända pahale tele, miše kaita sinun sanad. 102Minä en käraute sinun sudaspäi, sikš ku sinä opendad mindai. 103Miččed sulad oma sinun sanad minei! Magedamb met ned oma minun hulile. 104Sinun nevondad andaba minei el’gendust, sikš minä en navedi kaikuttušt kelastust.
105Sinun sana om lamp minun jaugale i päivänvauged minun matkale. 106Minä andoin vahvan sanan kaita sinun oiktad sudad. Siš sanas minä püžun. 107Sur’ Sünduižem, minä nägin äjan gor’ad, eläbzoita mindai sinun sanan mödhe. 108Olgha sinei mel’he, Sur’ Sünduižem minun surel tahtol sanutud toivotuz. Openda mindai tundmaha sinun sudad. 109Hot’ minun heng om kaiken varun kobras, no sinun zakonad minä en unohta nikonz. 110Jumalatomad paniba minei verkoid, no minä en käraudanus sinun käsköišpäi. 111Sinun todištused oma minei kuti igähine jäl’gestuz, minun südäin ihastub niihe. 112Minä kändin minun südäimen täutmaha sinun elonmäričendoid, igäks da lophusai.
113Mehiden kaks’meližut minä en navedi, a sinun zakonad minä armastan. 114Sinä oled minun katuz i rindraud, sinun sanaha minä vauvatan. 115Lähtkat minuspäi, pahantegijad! Minä kaičen minun Jumalan elonmäričendoid. 116Tugeda mindai sinun sanan mödhe, i minä eläškan. Ala anda minei putta huiktaha minun toivoiš. 117Tugeda mindai, i minä päzun, a minä süvenen kaiken sinun elonmäričendoihe. 118Kaikid sinun elonmäričendoiden hül’gäidajid sinä-ki hül’gäidad, kelhad oma kaik heiden koveroičused. 119Sinä lükäidad kaikid man jumalatomid kuti tuhkan, sikš minei mel’he oma sinun todištused. 120Sinun edes kaik minun hibj säraidab varaidusiš, sinun sudoid minä varaidan.
121Minä tegin, kut käskeb oiged sud i tozi, ala anda mindai minun ahtištajiden käzihe. 122Tugeda sinun käskabunik hänele hüvüdeks, miše korgednenaižed ei ahtištanuiži mindai. 123Minun sil’mäd tusttuba varastades sinun päzutandad, sinun tozioiktuden sanad. 124Tege sinun käskabunikale hüvüt sinun armoil, openda mindai sinun elonmäričendoihe. 125Minä olen sinun käskabunik, anda minei el’gendust, i minä tedištan sinun todištusen. 126Om se aig tartta Ižandale radho. Sinun zakon om muretud. 127Sinun elonmäričendad oma minei mel’he enamb kuldad, puhtast kuldad. 128Kaik sinun käsköd, minun melen mödhe, oma oiktad, kaikuttušt kelastusen ted minä en navedi.
129Sinun todištused oma ani hüväd, sikš minun heng kaičeb niid. 130Ku sinun sana avaidase, ka opendab kaikuttušt mest. 131Minä avaidan sun da jügedas hengahtan, sikš ku lujas varastan sinun elonmäričendoid. 132Kacuhta minuhu, armahta mindai, kut armahtad kaikid, kenele mel’he om sinun nimi. 133Tege minun jaugad vahvoikš sinun sanal, ala anda nimiččele värudele otta mindai valdha. 134Päzuta mindai rahvahan ahtištusespäi, i minä kaičeškan sinun käsköid. 135Hošta sinun käskabunikaha sinun modon hoštotesel, openda minei sinun elonmäričendoid. 136Minun sil’mišpäi valuba ojan kündled, sikš ku sinun zakonad ei kaikoi.
137Sur’ Sünduižem, sinä oled tozioiged, a sinun sudad oma oiktad. 138Sinun todištused, miččid sinä oled andnu, om tozi, se om puhtaz toduz’. 139Minun heng palab vihas, sikš ku minun vihanikad oma unohtanuded sinun sanad. 140Sinun sana om ani puhtaz, i sinun käskabunikale se om mel’he. 141Minä olen pen’ da hondostadud, no sinun käsköid en unohta. 142Sinun tozi om igähine tozi, i sinun zakon om oiged. 143Minä olen tuskas da gor’as, a sinun elonmäričendad tugedaba mindai. 144Sinun zakonan tozi om oiged i igähine, anda minei el’gendust, i minä eläškan.
145Minä kärauzimoi sinuhu kaikel südäimel, kulišta mindai, Sur’ Sünduižem, i minä kaičen sinun elonmäričendoid. 146Minä kucun sindai: päzuta mindai! Minä kaičeškan sinun todištusid. 147Edel päivännouzendad kucun sindai, sinun sanaha vauvatan. 148Minun sil’mäd om avaitud edel homendest, miše süveneda sinun sanaha. 149Sur’ Sünduižem, kulišta minun än’ sinun armoiš, sinun sudan mödhe eläbzoita mindai. 150Läz oma ned, kenen meles om tehta pahad, hö oma edahan sinun zakonaspäi. 151Sinä, Sur’ Sünduižem, oled läz, i kaik sinun elonmäričendad om tozi. 152Minä tedištin jo amu sinun todištusiš, miše sinä oled vahvištanu niid igäks kaikeks.
153Kacuhta minun gor’aha i päzuta mindai, ved’ minä en unohtand sinun zakonad. 154Aja minun azj da päzuta väritajišpäi, eläbzoita mindai sinun sanan mödhe. 155Jumalatomad oma edahan päzutandaspäi, sikš ku hö ei eckoi sinun käsköid. 156Sur’ Sünduižem, sured oma sinun armod, sinun sudan mödhe eläbzoita mindai. 157Minai om äi ahtištajid i vihanikoid, no minä en käraute sinun todištusišpäi. 158Minä olen pahoiš meliš, konz nägen nenid, ked kärauzihe sinuspäi, ved’ hö ei kaikoi sinun sanad. 159Kacu, kut minä armastan sinun käsköid, sinun armoiden mödhe eläbzoita mindai. 160Tozi om sinun sanan jures, igähine om sinun toden sud.
161Knäzid kükseba mindai vigata, no minun südäin varaidab vaiše sinun sanad. 162Minä ihastun sinun sanaha kuti olen sanu suren ližan. 163Minä en navedi kelastust, hondostan sidä, a sinun zakonad minä armastan. 164Seičeme kerdad päiväs minä ülenzoitan sindai sinun oigedmeližiš sudoiš. 165Sinun zakonad navedijoil om oza i mir, hö ei kukištugoi. 166Sur’ Sünduižem, minä vauvatan sinun päzutandaha i elän sinun elonmäričendoiden mödhe. 167Minun heng kaičeb sinun todištusid, minä armastan niid lujas. 168Minä kaičen sinun käsköid da sinun todištusid, i kaik minun ted oma sinun edes.
169Sur’ Sünduižem, libugaha minun abun pakičend sinun edehe, openda mindai sinun sanan mödhe. 170Lekaha minun loičend sinun edehe, päzuta mindai sinun sanan mödhe. 171Minun su virkaškab kitändsanoid, konz sinä opendad minei sinun elonmäričendoid. 172Minun kel’ pajataškab sinun sanoid, ved’ kaik sinun elonmäričendad oma tozioiktad. 173Olgha sinun käzi minei tugen, ved’ minä olen valičenu sinun käsköd. 174Sur’ Sünduižem, minä vauvatan sinun päzutandaha, a sinun zakon om minun tüništoituz. 175Elägaha minun heng i kitkaha sindai, a sinun sudad abutagha minei. 176Minä olen kuti segoinu lambaz. Eci mindai, sinun käskabunikad! Sinun elonmäričendoid minä en unohta.
с русским текстом