Alliluija! 1Kitkat Ižandan nimed, kitkat tö, Ižandan käskabunikad, 2tö, ked seižut Ižandan pühäkodiš, meiden Jumalan kodin ezitanhoil. 3Kitkat Ižandad, sikš ku Ižand om hüvä! Pajatagat hänen nimele, se om sula. 4Ižand valiči ičeleze Jakovan, Ižrail’an ičeze rahvahaks.
5Minä tedan: Ižand om sur’, meiden Ižand om kaikid jumaloid suremb. 6Kaiken, midä Ižand tahtoib, hän tegeb, taivhas i mas, meriš i kaikiš pohjatomiš süvüziš. 7Hän libutab pil’ved man agjoišpäi, tegeb samaldusid vihman aigan, pästab tullein ičeze aitoišpäi.
8Hän surmiči kaik Jegiptan ezmäižed poigad, kut mehen muga i živatan ezičuižed. 9Hän tegi tundmuztegoid i čudoid sinus, Egipet, i oigenzi faraonan i hänen käskabunikoiden päle. 10Hän oti äjid rahvahid ičeze valdha. Hän surmiči surid kunigahid: 11Sigonan, Amorrejan kunigahan, Ogan, Vasanan kunigahan, kaik Hanaanan man valdkundad. 12Hän andoi heiden mad jäl’gestuseks, jäl’gestuseks Izrail’ale, ičeze rahvahale.
13Sur’ Sünduižem, sinun nimi püžub kaiken igän, Sur’ Sünduižem, sindai mušttas pol’vespäi pol’vehe. 14Ižand sudiškab ičeze rahvahan oiktal sudal, hän armahtab ičeze käskabunikoid.
15Verhiden rahvahiden jumalad – olgha ned hobedaspäi i kuldaspäi – om tehtud mehiden käzil. 16Niil oma huled, no ned ei pagiškoi, niil oma sil’mäd, vaiše ned ei nähkoi, 17oma korvad, vaiše ned ei kulgoi. Niiden suiš ei ole hengitust. 18Niiden karthikš linneba kaik, ked tegeba muga, vai paneba nadejad mugoižiden päle.
с русским текстом