Horan ohjandale. Pajo. 1Libutagat än’ Jumalale, kaik man eläjad! 2Pajatagat hänen nimen korktas arvos, kitkat da ülenzoitkat händast. 3Sanugat Jumalale: Kut pöl’gästoitad sinä kaikid ičeiž radoil! Sinun suren vägen tagut vihanikad anttasoiš sinun käzihe. 4Kaik ma kumardase sinei i pajatab sinei, pajatab sinun nimele, Ülähäine.
5Tulgat i kackat Jumalan tegoihe, miččid čudoid tegi hän mehiden poigile. 6Hän tegi meren kuivaks maks, joges päliči mehed astuiba kuivin jaugoin, sen täht mö ihastuim sigä hänen polhe. 7Ičeze vägel hän ižandoičeb igän, hän pidäb sil’miš mirun rahvahad. Algha niken libu hänen valdad vaste. 8Rahvahad, ülenzoitkat meiden Jumalad, libutagat kitändpajo hänele. 9Hän andab meiden hengele eläda, a jaugoile ei anda likahtuda.
10Sinä kodvid meid, meiden Jumal! Sinä sulatoitid meid, kut sulatoittas hobed. 11Sinä tabazid meid verkoho, panid čapid meiden vödamihe. 12Sinä andoid vihanikoile ajada meiš üliči, mö mänim lämoiš i vedes läbi, i sinä toid meid valdale. 13Minä ton sinun pühäkodihe poltandžertvad, minä täutan toivotused, 14miččed minun su sinei andoi, miččed minun kel’ virki gor’as oldes. 15Minä ton sinei žertvaks lihavid lambhid, poltan bošakoid čomahajuižeks žertvaks, minä vaumičen sinei härgid da kozid.
16Tulgat da kundelkat kaik, ked varaidat Jumalad, i minä sanun, midä Jumal minei tegi. 17Minä kucuin händast ičein sul, i minun kel’he tuli ülenzoituzpajo. 18Ku minai oliži pahuz’ meles, ka mindai Ižand ei kulištaiži. 19No hän kulišti mindai, avaiži korvad minun loičendale. 20Olgha ülenzoittud Jumal, kudamb ei käraudanus minun loičendaspäi, kudamb ei anastand minuspäi ičeze armoid.
с русским текстом