5Vihanikoid, ked ei navedigoi mindai vigata, om enamb mi hibusid minun päs. Vihankandajad, ked kükseba mindai süta, tegesoiš kaiken vägevambikš. Kut minä voin antta heile sen, midä en ole anastanu?
6Minun Jumal! Sinä tunded minun meletomuden, minun grähkäd ei olgoi peittud sinuspäi. 7Sur’ Sünduižem, vägiden Jumal! Algha putkoi huiktaha minun tagut sinuhu vauvatajad, algha tehkoiš nagrandan azjaks sindai ecijad, Izrail’an Jumal. 8Sinun täht minä nägen huiktad, Sinun täht minei tarbiž ruskota. 9Minä tegimoi verhaks ičein vellile, minun maman poigad ei tuntkoi mindai. 10Must sido sinun kodihe söb mindai, sinun päle oigetud pahad sanad lankteba minun päle. 11Minä voikin da pühütin, no sen-ki tagut mindai nagretihe. 12Minä sobimoi havadsobaha, no tegimoi heile nagranzoituzazjaks. 13Lidnan verajiš ištujad pagižeba minus, vinan jojad pajataba minus pajoid.
20Sinä tedad, kut mindai laidas, tunded minun huiktan i nagranzoitused minun päl. Kaik minun ahtištajad oma sinun edes. 21Nagranzoituz murenzi minun südänt, i minä kadotin väged. Varastin žalleičust, no sidä ei ole, tüništoitajid – no heid en löuda. 22Minei pandihe sapid sömähä, vezinäl’gäs jotiba mindai uksusal. 23Tehkahas nece long heile verkoks, a praznikstol ridaks. 24Hämärzugha heiden sil’mäd, miše ei nägižigoi, tehkahas heiden jaugad vällikš igäks. 25Vala heiden päle sinun vihan mal’l’, sinun käraidusen lämoi sebaikaha heid. 26Tehkahas heiden pertid tühjikš, a heiden eländsijoiš algha elägoi niken. 27Hö kükseba sidä, keda sinä openzid kovas, ližadaba tuskad sille, keda sinä satatid. 28Ližada heile värut heiden värudehe, ala anda heile tehtas oiktoikš sinun edes. 29Pühkkahas heiden nimed elokirjaspäi, algha ned olgoi tozioiktoiden mehiden nimiden rindal. 30A minä olen gol’l’ i mokiš, kaikaha mindai sinun abu, minun Jumal.
31Minä ülenzoitaškan Jumalan nimed pajoiš, kitäškan händast čomil sanoil. 32Nece linneb enamb Jumalale mel’he, mi härg, mi sarvikaz i kabjakaz häčoi. 33Sanankundlijad nägištaba necen i ihastuba. Eläbzuba teiden südäimed, ked ecit Jumalad. 34Jumal kuleb gollid, ei jäta nenid, ken om tactud türmha.
35Ülenzoitkaha händast i taivhad, i ma, i mered, i kaik, mi likub niiš. 36Jumal päzutab Sionan, libutab udes Judan lidnad. Hänen rahvaz eläškab sigä i linneb necen man ižandoin. 37Hänen käskabunikoiden sugupol’ved saba necen man ižandoitmaha, hänen nimen navedijad eläškaba sigä.
с русским текстом