1Ezrahiläižen Efaman openduz. 2Minä pajataškan igän sinun armoiš, Sur’ Sünduižem. Pol’vespäi pol’vehe saneleškan, mitte uskoline oled. 3Minä sanun: igähine om sinun hüvüz’, sinun uskoližuz’ om vahv kuti taivhad.
Sinä sanuid: 4«Minä tegin kožmusen minun valitud mehenke. Minä andoin Davidale, minun käskabunikale, vahvan sanan: 5Minä andan sinun rodule jatkuda igän, sinun valdištim püžuškab pol’vespäi pol’vehe».
6Sur’ Sünduižem, taivhad ülenzoitaba sinun čudtegoid, pühiden službas kitäškatas sinun oiktad mel’t. 7Kenak taivhas om Ižandan pojav, ken jumaloiden keskes om hänen vuitte? 8Pöl’gästoitai om Jumal taivhan pühiden keskes, händast varaidaba kaik ümbriolijad. 9Sur’ Sünduižem, vägiden Jumal! Ken om vägel sinun pojav, Sur’ Sünduižem? Uskoližuz’ ümbärdab sindai. 10Sinä ižandoičed meren torokad, konz libuba sured aldod, sinä tüništoitad niid. 11Sinä iškid Raavan, hän oli kuti kolnu, vägeval kädel küksid vihanikoid. 12Sinun oma taivhad, sinun om ma, sinä oled tehnu mirun i kaiken, midä siš om. 13Sinä tegid pohjoižen i suven, sinun nimed kitäba Favoran da Jermonan mäged. 14Sinun käzivarz’ om vahv, sinun käzi om vägekaz, oiged käzi om libutadud. 15Oiged mel’ da oiged sud oma sinun valdištmen alandused, armod da uskoližuz’ astuba sinun edes.
16Ozakaz om se rahvaz, kudamb mahtab ihastuda. Nece rahvaz eläb sinun sil’miš, Sur’ Sünduižem. 17Sinä oled joga päivän heiden ihastusen purde, sinun tozioiktuz’ libutab necidä rahvast. 18Sinä oled heiden vägi da korged arv, sinun hüvüz’ ližadab heile rohktut. 19Ižand om meiden rindraud, Izrail’an Pühä – meiden kunigaz.
«Minä abutin rohktale, libutin rahvazkogospäi ičein valitud. 21Minä löuzin Davidan, minun käskabunikan, voidin händast ičein pühäl voil. 22Minun käzi vahvendab händast, minun vägi om hänen täht tugi. 23Vihanik ei vägesta händast, zakonanmurendai ei händast paina. 24Minä ven kadogehe hänen vihanikad, ken ei navedi händast, panen mantazale. 25Minun uskoližuz’ i armastuz oma hänenke, minun nimen abul hän linneb vägev i sur’. 26Hänen käzi ulotub merhesai, hänen oiged käzi Jefrat-jogehesai. 27Hän kucuškab mindai: «Sinä oled minun tatain, minun Jumal, minun päzutandan kal’l’». 28Minä tegen händast minun ezipoigaks, korktemba kaikid man kunigahid. 29Minun armod hänehe oma igähižed, minun kožmuz hänenke om vahv. 30Minä andan hänen rodule jatkuda igän, hänen valdištim püžub sihesai, kuni oma taivhad.
31A ku hänen poigad hül’gäidaba minun zakonan, ei kundleškakoi minun sanoid, 32ku hö murendaba minun käsköd, ei tehkoi minun nevondan mödhe, 33ka minä opendan heid grähkiš palikol, lön heid heiden väriš tegoiš. 34No Davidalpäi en anasta minun armoid, en vajehta minun uskolišt sanad. 35Minä en murenda ičein kožmust, en vajehta sidä, midä olen toivotanu. 36Kerdan minä andoin sanan minun pühäs nimes. Kelastan-ik Davidale? 37Hänen rod püžuškab igän, hänen valdištim om minun edes, kuni om päiväine. 38Se püžuškab igän kuti kudmaine. Taivhas om todesine todištai».
39Üks’kaik sinä käreganzid ičeiž Voideltud päle, hül’gäižid da jätid händast. 40Sinä murenzid kožmusen, miččen tegid ičeiž käskabunikanke, lükäižid maha hänen kunigahan vencan. 41Sinä murenzid kaik hänen kiviseinäd, panid mantazale kaik vahvištoittud eländsijad, kuna rahvaz voib peittas vihanikoišpäi. 42Nügüd’ kaik siričimänijad röstaba händast, hän tegihe rindaleläjiden nagranzoituseks. 43Sinä andoid hänen vihanikoile libutada käden hänen päle, ihastoitid kaikid hänen vihankandajid. 44Sinä kändid hänen suren veičen teran händast vaste, ed abutand hänele torapöudol. 45Sinä anastid hänel hänen hoštotesen, hänen valdištimen lükäižid maha. 46Sinä lühenzid hänen nored päiväd, katoid händast huiktal.
47Sur’ Sünduižem, hätken-ik oled peitos, hätken-ik palaškab sinun vihan lämoi? 48Mušta, mitte lühüd om minun igä. Jose vaiše kobun täht oled tehnu kaik mehen lapsed? 49Om-ik mehiden keskes mugoine, ken eläiži i ei koliži, ken ei putuiži surman valdkundha? 50Sur’ Sünduižem, kus oma sinun enččed armod? Ved’ sinä andoid sanan Davidale, vahvištoittud sanan. 51Mušta, Sur’ Sünduižem, kut sinun käskabunikoid huigenzoittas, kut äjan tuleb tirpta südäimes mokid vägeviš rahvahišpäi. 52Kacu, Sur’ Sünduižem, kut nagraba sinun vihanikad, kut nagranzoitaba sinun voideltud mehen ozad.
с русским текстом