Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Iisus zavodi pagišta heile ozoitezstarinoil: «Mez' ištuti vinpusadun, tegi ümbri aidan, kaivoi vinmarjoiden puzerduzkurnan i tegi varjoičendbašn'an. Sid' hän andoi sadun kortomaha vinmarjan kazvatajile, a iče ajoi neciš maspäi.
2Konz tuli aig, hän oigenzi käskabunikan vinmarjan kazvatajidennoks, miše hän saiži ičeze palan sadunsatusespäi.3No nene mehed tabaziba händast, löiba i oigenziba tagaze pal'hal kädel.4Ižand oigenzi heidennoks toižen käskabunikan, no neche hö tacliba kivil i löiba pän verhesai i huigenzoitten oigenziba saduspäi.5Hän oigenzi möst uden käskabunikan, i händast hö rikoiba. Muga oli toižile-ki: keda hö löiba, keda rikoiba.6Nügüd' jäi völ üks', hänen armaz poig. Händast hän oigenzi jäl'gmäižen vinmarjan kazvatajidennoks. Hän meleti: ‘Heile linneb huiged koskta minun poigad.’7No nene mehed sanuiba kesknezoi: ‘Hänele jäb kaik ižandaspäi. Tulgat, rikkam poig, siloi hänen ma linneb meiden!’8Hö tabaziba händast, rikoiba i taciba vinpusadun irdpolele.
9Midä vinpusadun ižand nügüd' tegeb?» küzui Iisus. «Hän tuleb i rikob nenid vinmarjan kazvatajid i andab sadun toižile.10Et-ik olgoi lugenuded Pühiš Kirjutusiš necidä sijad:
— Kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha,
om nügüd' päkivi.
11Necen om tehnu Ižand,
i se om čud meiden sil'miš.»
12Ülembaižed papid, käskištonopendajad i vanhembad tahtoiba tabata Iisusad, sikš ku hö el'genziba, miše Iisus ozoitezstarinal oli sanunu heiden polhe. No ku hö varaižiba rahvast, ka jätiba händast i läksiba tägäpäi.
13Sid' hö oigenziba erasid farisejid i irodalaižid Iisusannoks, miše tabata händast paginas.14Hö tuliba i sanuiba hänele: «Opendai, mö tedam, miše sinä oled oiged mez'. Sinä ed kacu rahvahaze i ed luge üht mest paremba tošt, a oiktas i sel'ktas opendad, kut eläda Jumalan mödhe. Om-ik oikti maksta kesarile nalogad vai ei? Maksta-ik meile vai ei?»15Iisus tezi, miččed hö oma koiverdelijad i sanui: «Mikš tö manitelet mindai? Togat minei dinarii, miše minä nägižin sen.»16Hö toiba sen, i hän küzui: «Kenen kuva i nimi täs om?» «Kesarin», — hö sanuiba.17Siloi Iisus sanui heile: «Antkat kesarile mi kesarin om, i Jumalale mi Jumalan om.» Hö lujas čududelihe hänen sanoihe.
18Sid' Iisusannoks tuli saddukejid, kudambad sanuba, miše eläbzumišt ei ole. Hö küzuiba hänel:19«Opendai, Moisei kirjuti meile: ‘Ku kenen-ni vel'l' koleb i jätab akan, a lapsid ei jäta, ka necile mehele tarbiž otta ičeze vellen akan mehele i tehta laps' vellele.’20Oli seičeme velled. Vanhemb vel'l' nai, koli i ei jätand lapsid.21Sid' toine oti lesken, no hän-ki koli lapsita. Muga tegihe koumandele-ki.22Kaik seičeme nailiba hänel i ei jätnugoi lapsid. Jäl'gmäižen koli naine-ki.23Konz tuleb eläbzumižen päiv i kaik eläbzuba, kenen akan hän siloi linneb? Hän ved' oli kaikiden seičemen vellen akan.»
24Iisus sanui heile: «Tö segoit, sikš ku et tuntkoi Pühid Kirjutusid i Jumalan väged.25Konz eläbzudas, ka ei naigoi i ei mängoi mehele. Eläbzunuded oma kuti angelad taivhas.26A mi koskeb kollijoiden eläbzumišt, ka et-ik tö olgoi lugenuded Moisejan kirjaspäi starinad süttunudes penshas? Sigä Jumal sanub Moisejale: ‘Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal.’27Hän ei ole kolnuziden Jumal, vaiše eläbiden. Tö lujas segoit.»
28Eraz käskištonopendai kuldes heiden ridan i nähtes, miččen hüvän vastusen Iisus andoi saddukejile, tuli nügüd' Iisusannoks i küzui: «Mitte käsk om suremb kaikid?»29Iisus sanui: «Suremb kaikid om nece: ‘Kule Izrail': Ižand, meiden Jumal, om üksjaine Ižand.30Armasta Ižandad, ičeiž Jumalad, kaikel südäimel i kaikel hengel, kaikel melel i kaikel vägel.’ Nece käsk om kaikid suremb.31Toine mugoine-žo om: ‘Armasta ičeiž lähembašt, kut ičtaiž.’ Suremb nenid käsköid nimittušt käsköd ei ole.»32Käskištonopendai sanui hänele: «Oikti, opendai! Todeks pagižid, konz sanuid, miše hän om üksjaine Jumal, ei ole tošt ku hän.33I armastada händast kaikel südäimel, kaikel melel, kaikel hengel i kaikel vägel, i armastada lähembaižid ku ičtaze om enamb mi kaik poltandžertvad i toižed žertvad.»34Iisus nägišti, miše hän sanui melekahas, i sanui hänele: «Sinä ed ole edahan Jumalan valdkundaspäi.»
Jäl'ges necidä niken ei rohtind küzuda Iisusal nimidä.
35Pühäkodiš opetes Iisus küzui: «Kut käskištonopendajad voiba sanuda, miše Messia om Davidan poig?36Pühän Hengen valdas David iče sanui:
— Ižand sanui minun Ižandale:
Ištu minun oiktal kädel,
kuni panen sinun vihanikad
sinun jaugoiden alle.
37David iče sanub Messian Ižandaks. Kut siloi Messia voib olda Davidan poigan?»
Äi rahvast kundli Iisusad hüviš meliš.38Opetes hän sanui muga: «Varaikat käskištonopendajid! Hö navediba kävuda pit'kiš sobiš i varastaba, miše heile sanuižiba tervhensanoid irdal,39hö otaba suimpertiš ezmäižed laučad i praznikan aigan parahimad sijad,40hö anastaba leskil pertid i loičeba pit'kha, miše ozutada ičtaze. Sidä jügedamba Jumal sudiškandeb heid.»
41Iisus ištuihe rahaliphan kohtha, kuna pandihe lahjad Jumalale, i kacui, kut mehed paniba sinna rahad. Erased elokahad paniba äjan.42Sid' tuli gol'l' leskiak i pani rahaliphaze kaks' leptad, mi oli üks' kodrant.43Iisus kucui openikoid ičezennoks i sanui heile: «Todeks sanun teile: nece gol'l' leskiak pani rahaliphaze tozi-ki enamba kaikid toižid.44Kaik toižed paniba ičeze bohatas elospäi, a hän pani ičeze gol'l'as elospäi kaiken, midä hänel oli, kaiken, midä hänele tarbiž elon täht.
Глава 12