Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1a tuli Joonalla Hospotin šana toisen kerran:2«Nouše ta mäne Ninevih, tuoh šuureh kaupunkih, ta levitä šielä šitä viestie, min mie šiula šanoin».3Nousi Joona ta läksi Ninevih niin kuin Hospoti oli käšken. Ninevi oli ylen šuuri kaupunki Jumalalla, laijašta toiseh kolme päivämatkua.
4Ta alko Joona kävellä pitin kaupunkie min jakšo päivän mittah ta ilmotteli katuloilla: «Jäi vielä nelläkymmentä päivyä, šiitä Ninevie hävitetäh».5Šen kuultuo Ninevin eläjät ušottih Jumalua. Hyö ilmotettih pyhä, ta niin šuuret tai pienet šuorittih värččisih vuatteih.
6Ninevin čuariki šai šen tiijon, hiän nousi valtaistumeltah, heitti sviitkah, šuorisi värččisih vuatteih ta istuutu tuhkah.7Hiän käški omašta ta tvorčan ylimykšien nimeštä ilmottua koko Ninevissä: «Ei ihmiset eikä elukat, ei lehmät eikä lampahat šua maistua ruokua eikä juuvva vettä. Karjua ei šua piäštyä laitumella.8Kaikkien, šekä ihmisien jotta elukkojen on šuoriuvuttava värččivuatteih ta mi on voimua kuččuo Jumalua. Jokahini kiäntykkäh pahoilta teiltäh ta erokkah pahoista ruatoloistah.9Moušot šilloin Jumala muuttau mieleh, heltyy ta šuau vihamieleh heikkenömäh, ta myö jiämmä eloh».
10Jumala näki, jotta nineviläiset kiännytäh pois riähäštä. Hiän muutti mieleh eikä enämpi šallinkana heilä onnettomutta, vaikka oli ennein šitä luvannun tuhota heijät.
Глава 3