Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Joona äijälti pahottu täštä ta šiänty.2Häi moli Hospotie ta šano: «Oi, Hospoti! Enkö mie tätä šanon, vielä omašša muaššani ollešša? Šiksihän mie enšin läksinki pakoh Tarsisih. Mie tiesin, jotta šie olet prostija ta hyväšiämini Jumala, šie olet käršivällini ta šiun armoš on šuuri. Šie olet aina valmis luopumah onnettomukšista, kumpasilla olet uhannun.3A nyt, Hospoti, ota miun henki. Parempi miun on kuolla kun elyä».4Vain Hospoti virkko: «Niinkö äijälti tämä pahotti šiun mielen?»
5Joona läksi pois kaupunkista ta jäi šen itäpuolella, kyhäsi šielä ičelläh katokšen, ašettu istumah šen šuojah ta vuotteli, jotta nähä mitein kaupunkilla käyt.6Šilloin Hospoti Jumala kašvatti kašvin Joonan piän piällä varjokši ta helpotukšekši hänen ikäväššä ološša. Tämä kašvi oikein ihaššutti Joonua.
7Vain toisena päivänä päivän nouššešša Jumala anto mavon jyršie kašvin juurie niin, jotta še kuivi.8A Päivän nouštuo Jumala työnši kuuman itätuulen puhaltamah, ta päiväni puahto Joonan piäh niin, jotta hiän ei ollun ruati elämyä ta šano: «Parempi miun on kuolla mitä elyä».
9Šilloin Jumala kyšy Joonalta: «Niinkö šiula on suali tuota kašvie?» «Šurmahani šuate on suali», šano Joona.
10Hospoti šano: «Šiula on suali kašvie, kummaista šie et issuttan etkä kašvattan, kumpani yhen yön aikana kašvo ta toisena yönä hävisi.11Puitto še miula ei ole suali tuota Ninevie, tuota šuurta kaupunkie? Šielä on enämmän kun šatakakšikymmentätuhatta ihmistä, kumpasilla ei ole neruo erottua oikieta kättä vašemešta, ta šen lisäkši on šuuri miärä elukkua».
Глава 4