11Kelhad todištajad libuiba mindai vaste küzeltes minai sidä, midä minä en teda. 12Hö maksaba minei hüväs pahal, minun heng om armotoi. 13A minä heiden läžundaigan kävuin tusksobas, mokičin ičtain pühütandal, loičin surmhasai, 14kuti minun sebranikas vai velles. Kävuin tuskas, pä pästtud, ani kuti ičein mamas voikin. 15No vaiše minä kukištuin, ka hö kerazihe ühthe iloiteldes, kerazihe lajides minun nimed en teda min täht, koirustiba mindai heitmata. 16Ned nagraba mindai koiverdelden, ičezoi hambhil kirskutaden.
17Sur’ Sünduižem, hätken-ik kacuškanded neche? Kaiče minun heng heiden pahaspäi, minun üksjaine neniš levoišpäi! 18Minä ülenzoitan sindai sures suimas, äiluguižen rahvahan kogon keskes kitän sindai. 19Algha ülendelgoiš vihanikad, olen oiged, algha migutagha sil’mil, ked ei navedigoi mindai süta. 20Heiden paginad ei olgoi miruks, hö punoba ridoid man hilläižid vaste. 21Avoiteldes sud hö kidastaba: «Muga sinei, muga sinei! Ved’ mö nägim necen ičemoi sil’min!»
22Sur’ Sünduižem, sinä nägid necen, ala ole enamb vaitti! Sur’ Sünduižem, ala ole edahan! 23Minun Jumal, minun Ižand, libu, abuta minei sudan aigan, kacu minun azjad! 24Sudi mindai oiktal sudal, Sur’ Sünduižem, minun Jumal! Ala anda minun vihanikoile pidäda ihastust minun päl. 25Algha sanugoi hö ičeksaze: «Muga sinei, muga sinei! Se om meile mel’he!» Algha sanugoi: «Mö händast söim!» 26Olgha heile huiged da stram, ken ihastub minun bedoiden tagut! Pangaha sobaks huiged da nagranzoituz, ned surendelijad!
27Ihastugha i iloštugha nene, ked tahtoiba, miše minun oiged nimi oliži puhtaz. Anda heile kaiken sanuda: «Sur’ om Ižand! Hän tob ičeze käskabunikale mirun!» 28A minä saneleškan sinun oiktad mel’t, ülenzoitaškan sinun nimed öd i päiväd!
с русским текстом