1Davidan psalm. Johtuteseks sobatas. 2Sür’ Sünduižem! Ala vihas laji mindai, ala käregates openda mindai. 3Sinun noled imihe minuhu, sinun käzi painab mindai maha. 4Sinun vihaspäi ei ole terveht sijad minun hibjas, minun grähkiden tagut minun lud ei löutkoi tüništoitust. 5Minun pahoid tegoid om üli röunid, niiden korm om jüged, jügedamb mi voin kantta.
6Minun kibedad sijad oma täuded vatiškod, ned haižuba minun meletomuden tagut. 7Minä astun koveriži, pä pästtud, kaiken päivän kävelen tuskas da pahas meles. 8Minun landhed oma kuti lämoiš, hibjas ei ole terveht sijašt. 9Olen vägitoi i muretud, lasken kidoid südäintuskiš.
14A minä olen kuti kurdeh, en kule nimidä, kuti keletoi, en avaida sud. 15Minä olen kuti mez’, kudamb ei kule, ei voi sanuda vastha üht-ki sanad. 16Sur’ Sünduižem, sinuhu vauvatan, sinä kulištad, Ižand, minun Jumal. 17Minä pakičen: ala anda vihanikoile ihastust, ala anda mindai nagrda, konz minun jaug säraidaškab.
18Minä habi seižun jaugoil, tusk ei jäta mindai kodvaižeks-ki. 19Minä tedan minun pahad tegod, palahtelen minun grähkiden tagut. 20A minun vihanikad eläba da vahvištuba, i äi om nenid, ked ei navedigoi mindai muite. 21Hö maksaba hüväs pahal, kandaba minun päle vihad, sikš ku minä tegen vaiše hüväd. 22Ala jäta mindai, Sur’ Sünduižem, minun Jumal! Ala sirte minuspäi! 23Rigehti abuhu, Sur’ Sünduižem, minun Päzutai!
с русским текстом