1Horan ohjandajale. Pajatadas kut «Ala ve kadondaha!». Davidan runo, miččen hän kirjuti, konz pageni Saulaspäi mägiondusehe. 2Armahta mindai, minun Jumal, armahta mindai! Sinuhu minä vauvatan, sinun suugiden alle minä peitämoi, kuni bedad lopiše. 3Minä kucun abuhu Jumalad, Ülähäšt, Jumalad, kudamb tegeb minei hüväd. 4Hän oigendab abun taivhaspäi i päzutab mindai, veb huiktaha sidä, ken ecib mindai lainata. Jumal oigendab ičeze armod da ičeze toden. 5Minä olen levoiden keskes, venun lämoid hengahtajiden keskes, mehiden keskes, kudambil hambhad oma kuti noled da keihad, a kel’ kuti sur’ terav veič. 6Minun Jumal, ole ülenzoittud korktemba taivhid, a sinun hoštotez olgha kaiken man päl!
7Hö paraziba verkon minun jaugoile, painoiba minun hengen maha. Hö kaivoiba haudan minun edehe, no lanksiba sinna iče.
8Minun südäin om vaumiž, minun Jumal, minun südäin om vaumiž pajatamha da kitmaha. 9Heraštu, minun heng, heraštugat, arfa da lira! Minä nouzen aigoiš. 10Ülenzoitan sindai, Sur’ Sünduižem, mirun rahvahiden keskes, pajatan kitändpajon Jumalad tundmatomiden keskes. 11Sured oma sinun armod, ned oma taivhazesai. Sinun tozi om pil’vihesai. 12Minun Jumal, ole ülenzoittud korktemba taivhid, a sinun hoštotez olgha kaiken man päl!
с русским текстом