Asafan openduz. 1Minun Jumal, mikš hül’gäižid meid igäks, mikš süttui sinun viha ičeiž lambazparveht vaste? 2Mušta ičeiž rahvazkogon, miččen ostid amussai, miččen said ičeiž jäl’gestukseks, mušta Sion-mägi, kuna tulid elämaha.
3Kärauda ičeiž haškud igähižile seinjändusile. Vihanikad oma kaiken murendanuded pühäkodiš. 4Sinun vihanikad laskeba kidoid sinun pühäs sijas, paneba sinna ičeze vägestuzznamad meiden znamoiden sijas. 5Kut kirvezmehed sagedas mecas maihutaba kirvhil, 6muga hö kirvhil da kangil murenziba kerdal kaik puspäi vesttud čomitesed. 7Hö sütutiba sinun pühäkodin, ani paganzoitiba sinun nimen kodin. 8Hö sanuiba: «Murendam kaiken», i poltiba kaik Jumalan suimsijad mas.
9Meiden znamoid mö em nähkoi enamba, meil ei ole jo Jumalan sanankandajid, i ei ole meil mugošt, ken tedaiži, kuhusai kaik nece linneb. 10Minun Jumal, kuhusai vihamez’ lajiškab meid? Igän-ik vihanik paganzoitaškab sinun nimed? 11Mikš vedäd tagaze ičeiž käden, ičeiž oiktan käden? Libuta se da tege heile lop! 12Minun Jumal, minun kunigaz amussai, sinä oled tehnu päzutandtegoid mal. 13Sinä jagoid meren kahthe, sinä rebitid meriküiden päd. 14Sinä katkaižid päd leviafanal, andoid sen Efiopian tühjän man rahvahale sömäks. 15Sinä avaižid lähtked da joged, sinä kuivazid sured bongad. 16Sinun om päiv i sinun om ö. Sinä panid päiväižen i kudmaižen sijale. 17Sinä märičid kaik man agjad, sinä tegid kezan i tal’ven.
с русским текстом