Asafan openduz. 1Kundelkat, minun rahvaz, midä opendan, kundelkat minun openduzsanad tarkašti. 2Minä tahtoin sanuda teile melevid sanoid, sanun amuižid ozoitesid, 3miččid mö kulim da tedištim, miččid meiden tatad meile starinoičiba. 4Mö em peitkoi niid heiden lapsišpäi, i sanum tulijoile pol’vile Ižandas da hänen väges i hänen tegoiš da čudoiš, miččid hän om tehnu.
5Hän märiči Jakovale käsköd, andoi Izrail’ale zakonad, käski meiden tatoid opeta ičeze lapsid, 6miše tulii pol’v tedaiži ned i miše tulijad lapsed saneližiba ned ičeze lapsile. 7Heile tarbiž panda Jumalaha ičeze toivod, pidäda meles hänen tegod, eläda hänen käsköiden mödhe, 8a ei olda tatoiden karthikš, sanankundlematomikš da vastkarižikš, mel’t vajehtajikš, mugoižikš, ked ei püžugoi Jumalan uskondas. 9Efremalaižed, taugad da noled kädes, pästiba pagod torapäiväl. 10Hö ei püžunugoi Jumalan kožmuses, ei tahtoinugoi eläda hänen zakonan mödhe. 11Hö unohtiba hänen tegod da čudod, miččid hän tegi heiden edes.
12Jegiptan mas, Coanan pöudol, hän tegi tatoiden edes čudoid. 13Hän jagoi meren kahthe, i vedi heid mert poikpoli pandes veded seinikš. 14Päiväl hän ohjanzi heid pil’vel, a kogonaižen ön lämoin abul. 15Hän haugaiži kal’l’on tühjas mas da joti heid vedel külläks kuti pohjatomiš süvüzišpäi. 16Hän avaiži vezisirdändan kal’l’os, i vezi jokseškanzi kuti jogi.
17No hö jatksiba tehmaha grähkid hänen edes, käregoitmaha Ülähäšt tühjas mas. 18Hö tetes kodviba Jumalad ičeze südäimes pakiten sömäd ičeze himon mödhe. 19Hö pagižiba Jumalad vaste: «Jose Jumal voib tehta longin tühjas mas?» 20Hän iški kal’l’oho, i vodaškanzi vezi, zavodiba joksta joged. «Jose hän voib antta leibäd-ki da sada lihad ičeze rahvahale?»
21Ižand kulišti sen i palaškanzi vihas: lämoi süttui Jakovan eländsijas. Hänen viha iški Izrail’an rahvahaze, 22sikš ku hö ei usknugoi Jumalaha, ei vauvatanugoi hänen abuhu. 23Sid’ hän andoi käskön pil’vile korktusiš i avaiži taivhan uksed, 24i mannad vihmuškanzi heile sömäks, hän andoi heile taivhan leibäd. 25Rahvaz söiba angeloiden leibäd, Ižand andoi heile külläks sömäd. 26Hän käski päivnouzman tulleid tulda taivhaspäi i ičeze vägel libuti suvitullein. 27Kuti pölüd vihmui heiden päle lihad, taivhan linduid kuti meričuruid. 28Hän sordi kaiken necen heiden eländsijaha i eländsijas ümbri, 29i hö söiba külläks. Hän andoi heile sidä, midä hö tahtoiba. 30A heiden himod ei lopnugoiš sihe. Heil oli völ sömäd sus, 31konz Jumalan viha tuli heiden päle. Hän rikoi äjid heiden vägekahiš mehišpäi, surmiči Izrail’an prihad.
32No nägištades necen-ki hö jatksiba tehmaha grähkid, ei usknugoi hänen čudoihe. 33Sikš hän lopi heiden päiväd kobus, heiden voded – varaidusiš. 34No ku hän zavodi rikta heid, ka hö küzeliba hänen mel’t, kärautes hänehe eciba Jumalad. 35Hö johtutiba, miše Jumal om heiden kaičend, i Ülähäine Jumal om heiden päzutai. 36No heiden sanad oliba libedkeližed, heiden kelespäi tuli vaiše kelastust. 37Heiden südäin ei olend oiged hänen edes, i hö ei püžunugoi hänen kožmuses. 38No Jumal om hüvätabaine, hän pästi heiden grähkäd, ei surmičend heid. Äi kerdoid hän tüništoiti ičeze vihan, ei andand tabale valdad. 39Hän mušti, miše hö oma vaiše rahvast, vaiše tullein hengähtuz, mitte lähteb i ei pörte.
40Äi kerdoid hö libuiba händast vaste letemas, pahidoitiba händast tühjas mas. 41I hö kodviba edemba-ki hänen tirpandad, käregzoitiba Izrail’an Pühäd. 42Hö ei muštnugoi hänen vägevad kät i sidä päiväd, konz hän päzuti heid gor’aspäi, 43konz hän tegi tundmuztegoid Egiptas, da čudoid Coanan pöudol. 44Hän vajehti vereks kaik joged i ojad, miše hö ei voižigoi joda. 45Hän oigenzi egiptalaižiden päle parmoid, miše ned purnuižiba heid, samboid, kudambad travinuižiba heil kaiken. 46Hän andoi heiden pöudoiden villän sömäks madoižile, a heiden radon satused – sarančale. 47Hän löi ragehil heiden vinpud, a smokvanpud travi jäl. 48Heiden kodiživatoihe hän pani ragišt, a živatkogoihe – samalduziškendoid. 49Hän oigenzi heiden päle ičeze vihan lämoin, käregandusen, rändüsen, ahtištusen, surmanangeloiden suren kogon. 50Hän avaiži ten ičeze vihale, hän ei kaičend heiden henged surmaspäi, kodiživatoiden päle oigenzi surmaližen paižekibun. 51Hän rikoi kaik ezipoigad Egiptas, ezmäižin sündunuzid Haman eländsijoiš.
52No ičeze rahvast hän vedi kuti lambhid, ohjanzi heid kuti lambazkogod tühjas mas. 53Hänenke hö oliba kaičendan al, ei varaidanugoi nimidä. A heiden vihanikad katoi meri. 54Hän toi heid ičeze pühäle eländsijale, mägele, miččen oli vägestanu ičeze vägeval kädel. 55Hän küksi verhad rahvahad heiden tespäi i heiden man andoi ižandoitta izrail’aižile. Hän pani Izrail’an rahvast elämäha jättud kangazpertihe.
56No hö völ-ki libuiba Ülähäšt Jumalad vaste, kodviba hänen tirpandad. Hö ei püžunugoi hänen käsköiš, 57a kärauzihe ičeze teile, ei pidänugoiš sanas, kut heiden tatad-ki, pördihe i tegihe kožumatomikš, kuti väl’dünu jände. 58Hö käregzoitiba händast todes žertvoid mägil, i libutiba vihal verhiden jumaloiden znamkivil. 59Kulištades neciš Jumalan viha süttui, hän hül’gäiži Izrail’an kogonaze. 60Hän hül’gäiži ičeze eländsijan Silomas, pertin, miččes eli mehiden keskes. 61Hän andoi vihanikoile otta vägen liphan, ičeze valdan arvznaman. 62Ičeze rahvahan hän andoi suriden veičiden sal’heks, muga lujas hän käreganzi heiden päle. 63Hänen prihoid söi lämoi, hänen neiččed ei pajatanugoi saipajoid. 64Hänen papid lanksiba suriš veičišpäi, a leskiakad ei voinugoi voikta siš.
65No Jumal heraštui, kut heraštudas unespäi, kut heraštub vinad jonus vahv mez’. 66Hän iški vihanikoid tagamalpäi i vei heid igähižehe huiktaha.
67Ižand hül’gäiži Josifan eländsijan, Efreman heimod ei valičend, 68a valiči Judan heimon da Sionan mägen, mittušt navedi. 69Sinna hän lendi ičeze pühäkodin, taivhan korktutte, man vahvutte, man, miččen vahvenzoiti hän kaikeks igäks. 70Hän valiči Davidan, ičeze käskabunikan, oti händast lambhid paimendamaspäi, 71imetajid lambhid paimendamaspäi, pani paimendamha ičeze rahvast, Jakovad, ižandoitmaha ičeze mad, Izrail’ad. 72I David paimenzi heid puhthal hengel, ohjanzi heid melevašti.
с русским текстом